H. P. Blavatsky

HPB on 19. vuosisadan tärkeimpiä okkulttisen tutkimuksen edustajia. Hän toi vanhan itämaisen viisauden länsimaalaisten ulottuville. Hän perusti New Yorkissa vuonna 1875 H. S. Olcottin kanssa Teosofisen Seuran, jonka tunnuslauseena on ”Totuus on uskontoja korkeampi”. Hän oli siitä lähtien Seuran varsinainen innoittaja kuolemaansa 8.5.1891 saakka.

Helena Petrovna Blavatsky syntyi Jekatarinoslavissa Venäjällä 12.8.1831. HPB oli jo lapsena erilainen kuin muut. Hän oli hyvin vilkas, lahjakas ja huumorintajuinen. Hän oli poikkeuksellisen omaperäinen ja rohkea. Hän oli kielitaitoinen sekä taiteellisesti hyvin lahjakas ja opiskeli mm. Pariisissa pianonsoittoa. Hän meni naimisiin 16-vuotiaana kenraali N. Blavatskyn kanssa. Harkitsemattomasti solmittu avioliitto ja suuri ikäero aiheuttivat sen, että hän jätti miehensä ja matkusti ulkomaille. HPB kiersi maailmaa vieraillen mm. Amerikoissa, Euroopassa ja Aasiassa etsien tietoa ja totuutta sekä tutustuen eri uskontoihin.

HPB on kirjoittanut Teosofisen Seuran tehtävästä seuraavasti: ”Teosofian tehtävä on avata ihmisten sydämet ja ymmärrys lähimmäisenrakkaudelle, oikeudenmukaisuudelle, jaloudelle ja anteliaisuudelle. Nämä ovat ominaisuuksia, jotka kuuluvat erityisesti ihmiskunnalle ja ovat luonnollisia ihmiselle, kun hän on kehittänyt itsessään inhimillisen olennon ominaisuuksia.”

Hän teki työtä antaumuksella ja suurten kykyjensä täydellä voimalla. Francesca Arundale kirjoitti v. 1884 HPB:stä: ”Hän aloitti tavallisesti kirjoittamisen kello seitsemän aamulla, mutta usein varhaisemminkin, ja jatkoi pientä lounasajan keskeytystä lukuun ottamatta kolmeen neljään iltapäivällä. Sitten alkoi vastaanottoaika, joka jatkui iltamyöhään. Vierailijoita tuli jatkuvana virtana…” HPB:n pääteoksia ovat Hunnuton Isis, Salainen Oppi, Hiljaisuuden Ääni ja Teosofian Avain. 

Toukokuun kahdeksatta päivää vietetään hänen ja muiden teosofisten vainajien muistoksi ”Valkoisen Lootuskukan päivän” nimellä.

H. S. Olcott

H. S. Olcott oli yhdysvaltalainen eversti ja toinen Teosofisen Seuran perustajista.

Henry Steel Olcott syntyi Yhdysvalloissa 2.8.1832. Koulutukseltaan hän oli lakimies ja hänellä oli New Yorkissa asianajotoimisto. Ennen teosofiksi tuloaan hän otti osaa sotaan etelävaltioita vastaan orjien vapauttamiseksi. Sodassa hän sai everstin arvon. Hänet tunnettiin pystyvänä ja rehellisenä juristina, joka oli tehnyt uudistavaa tieteellistä tutkimusta mm. maanviljelyksen alalla.

Eversti Olcott oli kiinnostunut spiritismistä ja kirjoitti aiheesta artikkeleita lehtiin. Eräässä kokouksessa, jonka spiritismin harrastajat järjestivät Chittendenissä, Vermontissa Olcott tapasi HPB:n. Kohtaaminen tapahtui 14.10.1874. Heidän välilleen muodostui vuosikausia kestänyt työtoveruus, joka vaikutti myös Teosofisen Seuran syntyyn ja teosofisen liikkeen alkuhistoriaan. Hänestä tuli Teosofisen Seuran ensimmäinen presidentti ja hän toimi kyseisessä tehtävässä kuolemaansa saakka 17.2.1907. Olcott on kirjoittanut muun muassa seuraavat kirjat: Vanhoja päiväkirjan lehtiä, Buddhalaisuuden kultaiset ohjeet ja Näin puhui Buddha. 

Yrjö Kallinen

Yrjö Kallinen (1886 – 1976) oli perustamassa teosofista looshia Ouluun vuonna 1912 ja hän toimi useaan otteeseen Teosofisen Seuran johtokunnassa vuosien 1917 – 1959 välisenä aikana. Hän oli puolustusministeri ja opetusneuvos, joka tuli tunnetuksi ennen kaikkea rauhanaatteen puolestapuhujana Suomessa. Kallinen toimi vuosikymmenien ajan osuuskauppaliikkeen valistus-työntekijänä ja hänet muistetaan innostavana puhujana. Kouluja käymätön, itseoppinut työväenmies ja pasifisti päätyi lopulta opetusneuvokseksi ja puolustusministeriksi, vaikka ei itse koskaan tarttunut aseeseen. Hän sai neljä kuolemantuomiota ja kuitenkin eli lähes 90-vuotiaaksi. ”Kallinen oli Venäjän vallankumouksen alettua 1917 nimitetty työväenneuvoston sihteeriksi. Jälkiselvittelyissä hän sai kuolemantuomion ja seisoi jo teloituskomppanian edessä. Kallinen pyysi teloituskomppanian päälliköltä saada lausua viimeiset sanansa. Kun lupa myönnettiin, hän puhkesi sellaiseen kaunopuheisuuden tulvaan, että teloittajat itkivät liikutuksesta, ja Kallisen henki säilyi”.

Naima Kurvinen

Naima Kurvinen (1876 - 1933) oli mukana Kallisen kanssa perustamassa teosofista Aatto looshia Ouluun vuonna 1912. Hänet tunnetaan Suomen sairaanhoitotoimen 100-vuotishistorian merkki-hahmona, Oulun Lääninsairaalan ylihoitajana, teosofina ja naisasialiikkeen aktivistina. Naima Kurvisen kaltainen määrätietoinen, periaatteellinen ja yhteiskuntaan kiihkeästi kantaa ottava nainen oli Oulussa ilmiö. Oulun Lääninsairaalan ylihoitajana hän ensi töikseen uudisti opetus-ohjelman tuoden teoriaopiskelut käytännön harjoitusten oheen. Hän korosti opetuksessaan potilaan huomioon ottamista. Hän myös pyrki vähentämään sairaaloiden jyrkkää hierarkiaa ja ylläpiti demokratiaa Oulun Sairaanhoitaja-yhdistyksessä. Siellä ei oltu ylihoitajia, osastonhoitajia eikä sairaanhoitajia, vaan sisaria.